Kultakorut – Mistä ne syntyvät?
Kaikki oman mallistomme kultasormukset ja kultakorut valmistetaan 100% kierrätyskullasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostamme asiakkailtamme esimerkiksi vanhoja, käyttämättömiä tai rikkoutuneita kultakoruja. Tämä romukulta sulatetaan pajallamme, ja seppämme hyödyntävät tämän uusien kultakorujen valmistukseen. Jotta kullasta saadaan tarpeeksi kovaa korun valmistukseen, siihen seostetaan myös muita metalleja. Eri kullan sävyjä varten seosaineet tai niiden määrät vaihtelevat.
KELTAKULTA, VALKOKULTA, PUNAKULTA JA SAMPPANJAKULTA – MITÄ EROA NÄILLÄ ON?
Keltakulta lienee kullan sävyistä se perinteisin ja tunnetuin vallan ja varallisuuden symbolina. Kullan ikoninen väri ja kestävyys ovat tehneet siitä arvostetun valinnan niin koruissa kuin muissakin arvoesineissä. Korukäyttöön soveltuvaa keltakultaa saadaan seostamalla kultaan hopeaa ja kuparia. Keltakullan rikas historia ja monipuolinen käyttö tekevät siitä metallin, joka jatkaa loistoaan sukupolvesta toiseen. Keltakulta on aina ollut ja tulee olemaan klassinen valinta.
Jos puolestaan halutaan valmistaa punakultaa – joka tunnetaan myös nimellä ruusukulta- seoksen kuparipitoisuutta lisätään. Näin saadaan aikaan ruusukullan suloisen punertava sävy. Kullan ja kuparin suhde määrittelee seoksen lopullisen sävyn; enemmän kuparia tarkoittaa syvempää punaista sävyä. Ruusukullan suosio on ajan saatossa vaihdellut, ja juontaa juurensa 1800-luvulle saakka. Ruusukulta on tullut suosituksi vaihtoehdoksi korualalla juuri ainutlaatuisen ja lämpimän sävynsä ansiosta, joka erottuu keltakullan ja valkokullan joukosta.
Valkokulta puolestaan on 1900-luvulla alkunsa saanut tyylikäs jalometalli, joka tarjoaa modernin ja hienostuneen vaihtoehdon perinteiselle keltakullalle. Valkokultaa valmistetaan lisäämällä hienokultaan esimerkiksi palladiumia. Nimestään huolimatta syntyvä valkokulta ei kuitenkaan ole täysin valkoista, vaan seoksesta riippuen sävyltään hieman harmaata tai kellertävää. Valkokultakorut pinnoitetaankin rhodiumilla, jotta aikaan saadaan kauniin valkoinen sävy sekä kestävä pinta. Pinnoituksessa rhodium-metalli kiinnittyy valkokultaan elektrolyyttisesti. Tämä pinnoite kuluu kuitenkin normaalissa arkikäytössä, ja voidaan uusia kultasepän toimesta.
Edellä mainittujen lisäksi omalla pajallamme valmistetaan myös samppanjakultaa. Samppanjakullan ylellinen sävy on pehmeämpi ja vähemmän keltainen kuin perinteinen keltakulta, mutta lämpimämpi ja syvempi kuin valkokulta. Tämä sävy on loistava valinta, mikäli perinteinen keltakulta tai moderni valkokulta eivät tunnu omalta. Seoksena samppanjakulta on yhtä kovaa ja kestävää kuin muutkin kultaseokset, ainoastaan seosaineet vaihtelevat. Samppanjakulta on omien seppiemme salainen resepti!
KULTASORMUSTEN JA KULTAKORUJEN KARAATIT – MISTÄ ON KYSE?
Suomessa kultakorut ovat pääsääntöisesti 14 ja 18 karaatin kultaa. 14 karaatin kullan seoksessa hienokullan osuus on 58,5% ja sen leima on 585. 18 karaatin kullassa hienokullan osuus on 75% ja sen leima on 750. 14K kulta on näistä kahdesta kovempaa ja kevyempää seosta, ja 18K kulta taasen hieman painavampaa ja elastisempaa. Suurin osa oman mallistomme sormuksista valmistetaan 14K kullasta juuri kovuuden ja kestävyyden johdosta.
Mohsin kovuusasteikolla 14K kulta voidaan sijoittaa luokkaan 2,5-3.
VINKKEJÄ KULTAKORUJEN JA KULTASORMUSTEN KOTIKÄYTTÖÖN
Kultaisia kultakoruja voidaan pinnoittaa valkoisella tai mustalla rhodiumilla. Pinnoitteet eivät kuitenkaan ole ikuisia, ja kuluvat käytössä yksilöllisesti. Pinnoitteen kulumista nopeuttavat esimerkiksi erilaiset kosmeettiset tuotteet sekä ihon yksilöllinen pH. Lisäksi korona-aikana runsas käsidesin käyttö voi nopeuttaa pinnoitteen kulumista. Suositeltua on, että kultakoru tai -sormus puetaan päälle vasta esimerkiksi hajuveden ja hiuslakan lisäämisen jälkeen. Korut on suositeltavaa myös ottaa pois esimerkiksi urheillessa tai siivotessa. Näin kuluminen ei tapahdu yhtä nopeasti, ja säästytään myös suuremmilta vaurioilta, kuten kivien irtoamisilta.
Kulta on suhteellisen pehmeä metalli, vaikka korutarkoitukseen käytettävään kultaan seostetaankin kovempia metalleja. Näin ollen ajan kanssa käytössä sormus naarmuuntuu ja ”mattautuu”. Tällainen mattautuminen on normaalia kaikille kiillotetuille sormuksille. Siksi sormus ei enää kiillä samalla tavalla, kuin ostettaessa. Kultasormusta ei kannata käyttää esimerkiksi titaanisen tai hopeisen sormuksen rinnalla, sillä eri vahvuiset metallit kuluttavat tällöin toisiaan.
KULTAKORUN PUHDISTUS JA KULLAN KIILLOTUS
Jotta kultakoruun tai kultasormukseen saisi alkuperäisen kiillon, siihen pitää tehdä naarmujen poishionta ja mekaaninen kiillotus kultasepän toimesta. Kultasormus voidaan myös takoa tai viilata pinnaltaan rouheammaksi. Tämä kuviointi kuitenkin kuluu myös käytön myötä, mutta sormuksen huollon yhteydessä tämäkin pintakuviointi voidaan entisöidä. Sormuksen huolto pidentää sormuksen ikää, ja huollolla sormuksesta saadaan aivan uuden näköinen.
Kulta- ja timanttisormuksille suosittelemme huoltoa vuosittain. Huollon aikana sormus käy läpi puhdistuksen, rasvanpoiston ja kiillotuksen. Lisäksi valkokultainen sormus pinnoitetaan uudelleen rhodiumilla. Kivellisten sormusten kohdalla tarkistamme myös kivien istutukset, siltä varalta, että nämä ovat käytössä päässeet vaurioitumaan.
